Juhlapaikan metsästystä

Ja todellakin sanan merkityksessä ankaraa metsästystä! Jotenkin olimme tuudittautuneet siihen, ettei talvella niin moni menisi naimisiin ja tämän vuoksi juhlapaikankin etsiminen olisi helpompaa.  Ja tietenkin se meidän ensimmäinen vaihtoehtomme oli jo varattuna! Opimmepa ainakin siitä toimimaan vähän nopeammin päätöksen teossa.

No joo, eihän kaikki paikat tietenkaan sopineet talvihäihin, sillä ilman lämmitystä voisi tulla helmikuussa vähän vilu. Tampereen kokoisessa kaupungissa lähiseutuineen oli tarjolla rajoitettu määrä juhlatiloja, jotka täyttivät meidän toiveemme. Etsimme siis persoonallista, ilmavaa, korkeaa, yhtenäistä tilaa, parkkialuetta ja mahdollisuutta tuoda omat juomat. Tilassa piti olla sen verran kokoa, että sinne mahtuisi kätevästi 60 henkeä ja muutama lapsi sekä mahdollisesti kauniit ulkotilat olisivat vain plussaa.

Nopeasti laskettuna kävimme katsomassa yli kymmentä paikkaa, mutta mikään niistä ei täyttänyt toiveitamme. Oli liian matalaa, vanhanaikaista, ahdasta, auttamattoman pientä, olematonta keittiötä, naurettavia vuokra-aikoja ja järkyttäviä vuokrahintoja! Onhan se toki jokaisen toive päästä koristelemaan tila vasta hääaamuna, lopettaa musiikin soittaminen 23 ja maksaa tästä upeudesta 1500€ vaikka tila olikin ehkä upein, mitä olin koskaan nähnyt!

Onneksi viimein löysimme kaiken tämän hampaiden kiristelyn ja ramppaamisen jälkeen sen aivan mahtavan tilan, Tampereen Pursiseuran. Tämä korkeakattoinen tila on käytössämme koko viikonlopun, musiikkia saa soittaa vaikka aamuun ja koko seinän kattavista ikkunoista voi ihailla upeaa maisemaa Näsijärvelle.

Pienellä vaivalla, sulhon puusepän taidoilla ja koristelulla uskomme saavamme aikaan tähän tilaan sen upean ja lämpimän tunnelman, jota haemme häihimme.

Kirkkoon koristeita?

En ole vielä saanut päätettyä haluammeko koristella kirkkoa. Toisaalta löydän jatkuvasti niin mahtavia kuvia, kuinka kirkon sisälle jo voisi luoda sitä ihanaa winter wonderland- tunnelmaa jota tavoittelemme jo juhlapaikallemmekin.

Alempi kuva on kuin suoraan Tuomiokirkon käytävän päästä. Ja saisi todennäköisesti myös vieraamme huokaisemaan ihastuksesta heidän astellessaan kirkkoon. Suurimman ongelman tälle koristelulle toki aiheuttaa suntion suhtautuminen ja kuka ne koristeet sitten oikeasti sinne paikalleen laittaa ja poistaa? Kaasot ja bestmanit eivät varmaan asiasta innostu, jos saavat vähän lisää hommia, mutta laitetaan asia mietintämyssyyn. Juhlapaikallamme aiomme toki käyttää erilaisia oksia osana koristelua, joten tämä sopisi teemaan erinomaisesti ja saisimme nämäkin oksat hyödynnettyä erinomaisesti sielläkin...

Kirkko

Olemma ehkä hieman vanhanaikaisia, mutta kirkko vihkiminen oli meille pakollista, ehdoton must-juttu. Molemmat olemma ihan perussuomalaisia luterilaisia, jolloin kirkossa ollaan pääasiassa vain häissä ja hautajaisissa. Kuitenkaan naimisiin meneminen ilman kirkkovihkimistä ei ollut mitenkään mahdollista, naimisiin vaan kuuluu mielestäni mennä kirkossa. Toki mielipiteeseeni voi vaikuttaa opiskelutaustani ja työskentelyni maistraatin leivissä, jolloin olen nähnyt niin monet siviilivihkimiset ja mielestäni niistä puuttuvan herkkyyden, vakavuuden ja tietyn juhlallisuuden. Toki jokainen pari voi tehdä seremoniasta omansa näköisen, mutta mielestäni se on vain virastollinen rutiinitoimitus.

Heti kihlautumisen jälkeen olinkin maanantai aamuna innoissani soittamassa Tampereen kirkkoherran virastoon ja varaamaan kirkkoa. Ja me saimme sen kirkon ja ajan minkä toivoimmekin!

Se aivan ihana, linnamainen ja upea Tampereen Tuomiokirkko. Lähemmäksi en varmaan tulisi kirkon puolesta pääsemään suuresti ihailemaani Turun Tuomikirkkoa. Olen käynyt koulua aivan tämän upean historiallisen kirkon vieressä, päässyt siellä ripillekkin ja nyt pääsen vielä astelemaan avioonkin sen upeiden kiviseinien sisällä! Voin jo haaveilla niistä upeista kuvista, joita tämän upean linnamaisen kirkon ympäristössä pääsee ottamaan!

Lumivalkoista

Häiden ajankohdan päättäminen oli erityisen helppoa, pakko päästä naimisiin talvella lumivalkoisissa maisemissa! Toki näitä Suomen talvia ajatellen se voi olla Tampereen seudulla jo helmikuussakin olla pientä toiveajattelua saada paljon lunta, pientä pakkasta ja herkkää auringonpaistetta. Mutta se on toiveena ja toivottavasti saadaan todella luminen talvi ja se aivan ihana winter wonderland tunnelma luotua!

Itselleni talven valitseminen häiden ajankohdaksi tuli ehkä helpommin kuin sulholle. Naisena aloin toki ensimmäiseksi haaveilla metrin kinoksista lunta ja miljoonista kynttilöistä pimenevässä illassa.

Ja kaikista tärkeimpänä syynä päätymisenämme talvihäihin on Suomen kesän lyhyys ja mahdollisuus saada osakseen vieläkin huonompaa keliä kuin talvella. Ja vanhana vuorotyöläisenä kesä on valmiiksi lyhyt, viikonloppuja vähän(varsinkin vapaita sellaisia), mistä johtuen kaikki vapaat viikonloput oli jo täynnä tekemistä ja jonnekkin väliin olisi pitänyt vielä ujuttaa niitä sukulaisten ja kaverien häitäkin. 

Onhan kesässä toki oma hohtonsa, lämmön, kauniin luonnon, upeiden kukkien

ja auringonpaisteen osalta, mutta siihen lisätään vielä hyttyset, juhlatiloihin liittyvät vaatimukset riittävistä ja viihtyisistä ulkotiloista sekä mahdollisuus siihen kaiken pilaavan vesisateeseen. Ei vaan ollut meidän juttu. En halua mitenkään moittia ihmisiä valinnastaan kesähäihin, mutta omien kokemustan ja mieltymystemme pohjalta talvihäät olivat ajankohdan ja tunnelman kannalta enemmän meidän juttumme.

Mustaa ja vähän lisää mustaa

Värimaailman valitseminen oli helppo. Pakko olla mustaa. Tai ainakin osana väripalettia. Tuntui vain kaikkein helpoimmalta liittää talvella pidettäviin häihin muita värejä kuin kevyitä pastellin sävyjä ja kaikissa häissä jotenkin vastaan tulleeseen punaiseen. Onhan punainen toki rakkauden väri, mutta hakemaani eleganttiin ja mukavan hämärään talviseen teemaan se ei tuntunut sopivan millään. Eli meidän häissämme ei punaista nähdä kuin ehkä hieman morsiamen huulissa.

Ja pienen suostuttelun ja keskustelun jälkeen päädyttiin viimein miellyttävään väriskaalaan eli mustaa, valkoista ja hopeaa.