Tämä postaus on jo pitkään ollut luonnoksena, mutta en ole sitä ensin saanut loppuun päättämättömyyteni vuoksi ja sen jälkeen kanttorin aiheuttaman mielipahan vuoksi en halunnut asiaa hetkeen miettiäkkään...
Alusta asti meille on ollut selvää, että menemme lyhyellä kaavalla, ilman virsiä ja ystävä laulamassa laulun meille. Lauluesityksen kappale on ollut pitkään tiedossa ja sillä on meille molemmille iso merkitys. Mutta minkä tahdissa haluan alttarille astella tai mikä musiikki meidät sitten siivittää kohti avioelämää? Näiden mietteiden pohjalta sitten soittelenkin muutamia viikkoja sitten kanttorillemme. No se puhelu ei sitten mennytkään ihan niin kuin olin ajatellut. Olin jo aiemmin valinnut vähän erilaisemmat, mutta meille tärkeät urkukappaleet kirkkoon. Kanttorimme mielestä nämä kappaleet eivät kuitenkaan sopineet kunnolla uruille tai hän ei niitä halunnut soittaa! Ja muistan itsekkin hämärästi miten tästä kysyisestä kanttorissa puhuttiin ylistävästi muutama vuosi sitten hänen astuessaan virkaansa, ettei vastaavaa nuorta lahjakkuutta ole moneen vuoteen nähty kirkkomusiikin parissa! Ilmeisesti kyseinen kanttori sitten on samalla aika ahdasmielinen ja vanhoillinenkin musiikin suhteen.Sinänsä koomista Tampereen kokoisessa kaupungissa, mutta pakko kai mennä sitten näillä mitä hänen armonsa suostuu soittamaan... Ja kirkossa esitettävän kappaleen tulee olla myös hengellinen, sillä mikään muu ei kuulemma kirkkoon sovi. Tässä on sitten sen jälkeen kahlattua kaikkea mahdollista gospel- ja hengellistä musiikkia läpi, muttei vielä ole mitään säväyttävää löytynyt.
Eli sisääntulomarssina meillä on se vanha ja iänikuinen Prinsessa Ruusunen ja takaisin tullessa Toivo Kuulan häämarssi. Ja se musiikkiesitys kirkkoon on vielä aivan auki, eikä vihkimiseen ole enää kuin kolmisen viikkoa aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti